Vaellus Hetasta Käsivarteen 25.8.−15.9.2007

Lauantai 25.8.2007

Bussin lähdettyä kolmelta Jyväskylästä yritin nukkua hieman, mutta en saanut keikutuksessa kunnolla nukuttua ja uni jäi pieniksi pätkiksi. Matka oli aika kamala, mutta halpa. Rovaniemellä vaihdoin Kilpisjärvelle menevään ja Palojoensuussa viimeinen vaihto Hettaan menevään bussiin.

Saavuin noin puoli viiden aikoihin Hettaan jonkun talon pihaan ja pakkasin pikaisesti takin taskussa olleet ylimääräiset kamat rinkkaan ja lähdin matkaan.

Jatkoin tietä pitkin kävellen vähän matkaa, kunnes käännyin vasemmalle ja kohti erämaata. Käännösen jälkeen koitin löytää Näkkälään vievän polun monien polkujen joukosta. Oli pilvistä ja sopiva keli vaeltamiseen, muutamat satunaiset itikat häiritsi, mutta merkittävästi niitä ei enää tähän aikaan ollut.

Hetken käveltyä ja muutaman arvotun haaran jälkeen saavuin pikkaiselle suopläntille, josta meni pitkospuut yli ja joiden viereen oli rakennettu kunnon tuolikin. Maisemia ei juurikaan näkynyt ja keli oli edelleen pilvinen. Näytti siltä kuin tulisi sadetta.

Heti Vanhapalon jälkeen pienen laskun jälkeen alkoi ensimmäinen oikea nousu. Nousua Paljasselän huipulle kertyi noin 100m ja huipulla näkyi jo maisemiakin.

Paljasselän jälkeen suuntasin polulta pois kohti Sissankijärveä, jonka rantaa oli tarkoitus jäädä yöksi. Saavuin järven tuntumaan ja totesin maaston olevan ikävän risukkoista telttailuun. Isoa ja pientä risukkoa melko tiheässä, mutta hetken kierreltyä löysin melkeen suoran teltan kokoisen läntin.

Teltan pystytyksen jälkeen tein ruokaa ja järjestelin kamoja uudelleen, jossa loppuilta menikin nopeasti. Lähes uneton edellisyö teki tehtävänsä ja silmät alkoivat väkisin painua kiinni.

Sunnuntai 26.8.2007

Heräsin monta kertaa kahdeksan jälkeen, mutta ylös pääsin kahvinkeittoon vasta muutamia tunteja myöhemmin. Olo oli outo ku en vielä päässyt kiinni vaellukseen kunnolla. Päivä tai kaks tässä yleensä menee.

Tarkoitus oli olla liikkeellä jo puolen päivän aikoihin, mutta laiskottaa kovasti ja makoilen vaan teltassa.

Järven toiselta puolelta on kuulunu meteliä ja pauketta koko aamupäivän ja nyt kuuluu moottoriveneen ääniä ja naisen kiroilua. Paikalliset kai kalastelee.

Pääsin liikkelle noin kahdelta kun ruuan laitto hieman venähti. Aurinkoinen lämmin keli nostaa hien nopeasti pintaa ja matka jatkuu järven läheisyydessä risukossa tarpoen suuntana Näkkäläjoki. Matkalla huomaan järven rannassa kodan ja kuulen jotain puhetta sieltä, varmaankin paikalliset jotka hetki sitten metelöi.

Kosken kohinaa alkaa kuulumaan ja suuntaan sen perusteella kohti Näkkäläjokea. Toivon löytäväni kosken josta pääsisi helposti yli kuivin jaloin.

Joki löytyikin hyvin, mutta sopivaa ylityspaikkaa piti etsiä hetken rämpien jokea vierrustaneessa pusikossa. Hetken päästä löysin kohdan josta pääsin yli kuivin jaloin kiveltä kivelle loikkien. Muutamat kivet oli sen verran pinnan alla, että melkein loppu kengistä varsi kesken. Olisin toisaalta voinut vaihtaa sandaaleihin, mutta onnistu se näinkin. Keskellä jokea piti tietenkin alkaa kuvaamaan.

Joen toiselle puolelle päästyä alkoi hieman satamaan, mutta se meni äkkiä ohi. Otan suunnan kohti Ragatoaivia ja pyrin kiertelemään pahimmat suot.

Suot onnistuin välttelemään kohtuullisen hyvin, mutta risukoita tuli vastaan välillä melko paljon. Alkaa syke nousta rämpiessä ja aurinko porottaa. Itikoita ei onneksi ole juurikaan.

Ragatoaiville noustessa maasto on todella hyvää ja matkalla on paljon sopivia kiviä levähtämistä varten. Ekaa kertaa mukana olevasta gpsstä tulee tarkastettua usein korkeus kun huippu ei tahdo tulla millään vastaan.

Lopulta saavutan huipun ja totean, että huipulle olisi päässy mönkiäuraakin pitkin. Ei sitä kehnossa Enontekiön kartassa näkynyt. Kyllähän joku ura risteili matkalla jatkuvasti ennen Ragatoaivia, mutta ei sitä arvannut lähteä seuraamaan, kun se olisi voinu viedä ihan johonkin muualle.

Leiriydyin huipulle pikkuisen järven rantaan. Keli oli aivan mahtava, mutta tuuli melko kovaa, tosin huipulla tuulee aina. Lämpötilakin laski aika paljon ja huurua tulee suusta hengittäessä. Harmittelen mielessäni lämpömittarin unohtamista matkasta.

Iltapan syötyä käyn kuvailemassa ilta-auringossa ja ihailemassa maisemaan. Tosi hyvä leiripaikka paitsi ukonilmalla. Julhin ensimmäistä täyttä vaelluspäivää syömällä kattilallisen popcornia sekä kuksallisella iltateetä, jonka jälkeen painuin nukkumaan.

Maanantai 27.8.2007

Taas tuli heräiltyä yöllä jatkuvasti. Keitin aamukahvia ja kuuntelin kun välillä vettä satoi oikein kunnolla ja välillä taas olemattomasti. Kurkkasin teltasta pihalle ja aika harmaalta näytti keli.

Suuntaa oli vaikea päättää ja päätin lähteä kohti pohjoista ja matkalla sitten vaihdan suuntaa jos tekee mieli jonnekkin poiketa.

Heti tuli suo vastaan jota lähdin kiertämään vähemmän upottavalta näyttävän puolen kautta. Välillä oli mättäältä mättäälle hyppimistä, välillä upotti ja välillä pääsi kävelemään kalliolla. Vettä alkoi satamaan kohtuu kovaa, mutta sade näytti ohimenevältä, joten ei muuta kuin kivelle hetkeksi lepäämään ja rinkka sadesuojineen sadetta kohti. Tuuli piiskasi sadetta rinkkaan, mutta lopulta kastui vain housuista lahkeet ja hihat takista hieman.

Matka jatkui kohti Olkkovaaran huippua ja tälläkertaa alkio oikein kunnon kaatosade ja piti kaivaa jo sadeviitta päälle. Sadeviitassa oli tuskallisen kuuma nousta rinne ylös. Sade taukosi ennen kuin pääsin Olkkovaaran huipulle ja keli alkoi kirkastumaan mukavasti.

Kävelin Olkkovaaran huipulla kohti koilista, kunnes tulin Anuppijärven kohdalle. Järvi alkoi houkuttamaan ja kaukaa katottuna rantakin näytti leirikelpoiselta. Lähemmäksi päästyä se olikin melkoisen kaltevaa tai muuten risukkoista.

Lopulta löysin suhteellisen suoran paikan varvikosta ja teltta siihen pystyyn. Lähistöllä oli joku nuotiopaikkakin ja kasa autonrenkaita. Parasta telttapaikassa oli että mustikkaa kasvoi absidissa sopivan paljon ja oli jopa pieni vaivaiskoivun alkukin.

Hikisen päivän päätteeksi syötyäni kunnolla pesin pyykit, kävin pesulla ja uimassa pikaisesti järvessä. Ranta oli yhtä risukkoa, mutta järven pohja oli mukavan tasaista lähellä rantaa.

Keli oli todella hieno ja illalla menin järven rantaa syömään iltapalaa, auringonlaskua samalla ihaille.

Tiistai 28.8.2007

Heräsin kun aurinko porotti teltan kuumaksi. Katsoin unenpöpperössä teltasta pihalle ja taivas oli lähes pilvetön ja järven pinta ihan tyyni. Kömmin heti pihalle ripustamaan eilen pestyt pyykin oksille kuivumaan.

Aamukahvia juodessa alkoi mietityttämään reitti. Mieli tekisi mennä koiliseen ja kiertää pöyrisjärvi, mutta Pöyrisjoki on aika hankala ylitettävä.

Lounaan syötyä, syön vielä jälkkäriksi mustikat absidista ja alan pakkaamaan kamoja. Päätin ottaa suunnan kohti Vuomavaaraa ja Pöyrisjokea.

Vähän matkan päässä leiripaikasta löytyy yllättän paljon parempia paikkoja. Näin se aina menee. Välillä löytyy joku polku jota seurailen, mutta välillä se häviää kokonaan maastoon ja matka jatkuu tiheässä pusikossa kompassia seuraten.

Mahkuvaaran huipun tuntumassa löydän karttaan merkitsemättömän mönkiäuran, joka vie suoraan Vuomavaaran huipulle, josta se edelleen jatkaa matkaa kohti kaakkoa. Jäin huipulle istuskelemaan hetkeksi ja maisemaa kuvailemaan sekä karttaa ihmettelemään. Vuomajärvien paikkeilla olisi yksi tunnettu Pöyrisjoen ylityspaikka, mutta päätin koittaa ennen Majavapuroa olevaa paikkaa.

Otan suunna kompassiin suoraan kohti kaakkoa ja Pöyrisjokea. Jokea lähestyttäessä alkaa maasto muuttua toddellä ikäväksi kävellä. Kosken kohina kuitenkin jo kuuluu.

Kosken kohinan jatkuvasti, mutta tasaisesti voimistuessa, yllättäen pusikosta eteeni avautuu Pöyrisjoki. Tästäkin olisi ehkä päässyt kahlaamalla yli, mutta päätin rämpiä rannan ärsyttävässä risukossa kohti Majavapuroa ja mahdollista ylityspaikkaa. Kävelin paikasta kerran ohi muutamia satoja metrejä kunnes huomasin puron joen toisella puolella ja aloin miettimään uudestaan ylityspaikan sijaintia. Se olikin ennen Majavapuroa olevan suvannon yläpuolelta Kamakosken alapäästä eikä Majavapuron kohdalta. Ei muuta kuin takaisin ja löytyihän se paikka.

Odotin paikalta enemmän, mutta ei se mahdottomalta näyttänyt. Sandaalit jalkaa ja arvokas tavara vesitiiviiseen pakettin ja kahlaamaan yli. Ei sitä vettä ollut kuin reilu polveen asti parhaimmillaa. Viileää se oli, mutta yli pääsin ilman horjahtelua.

Huomasin telttaa pystyttäessä että yksi kaaren pala oli murtunut jossain vaiheessa. Onneksi oli varakaari, jonka vaihdoin heti. Toinen hanskakin oli pudonnut jonnekkin matkalle, toivottavasti ei tule kylmiä kelejä. Raska risukossa rämpiminen vaati veronsa ja menin heti nukkumaan iltapalan jälkeen. Ei vain jaksanu enää jäädä iltateetä litkimään ja jokea ihmettelemään. Kosken kohinaan oli mukava nukahtaa.

Keskiviikko 29.8.2007

Yö oli aika kylmä ja kun katoin absidiin, niin kengät olivat ihan jäässä. Pihalla oli maa ja teltta vielä ihan kuurassa sekä ylityksessä kastuneet ja eilen illalla kuivumaan jätetyt pitkät kalsarit oli kuin pahvia.

Keitin aamukahvit ja puurot aurinkoa odotellessa, joka sieltä sitten pian tulikin sulattamaan telttaa ja kalsareita. Aamupalan jälkeen laiskottelin muutaman tunnin teltassa ja mietin minne meniisin.

Pihalle mennessä huomasin taivaalla halo-ilmiön. Selkeä merkki että on ruoka-aika ja aika jatkaa matkaa. Pakkasin tavarat syötyäni ja lähdin kävelemään joen vartta pitkin yläjuoksuun.

Keli on todella hieno ja aurinko paistoi. Joen tätä puolta on paljon helpompi kävellä kuin mitä oli toisella puolella. Suvannon kohdalle päästyäni poistun joen tuntumasta ja otan suunnan kohti Tollakasvaara ja koitan vältellä matkalla olevat suot.

Heti joelta poistuttaessa on vastassa mukava pajukko. Onneksi ei kuitenkaan montaa kymmentä metriä pitkä, joten pienellä irvistyksellä ryskään pajukosta läpi. Pajukosta selvittyä alkaa välillä upottava ja välillä vähemmän upottava tasainen tarpominen. Onnistun välttelemään pahemmat suot ja nousu kohti Tollakasvaaran huippua näyttää helpolta.

Huipulla tulee vastaan monkiäura, jota pitkin on mukava kävellä varvikon jälkeen. Pidän pienen hengähdystauon maisemia ihaillessa ja miettiessä tulevaa leiripaikkaa. Valkamanpalo näyttää pikku järvineen hyvältä, ainakin kartasta katottuna, joten poistun mukavalta uralta ja otan suoran suunnan kohti järviä.

Lähestyessä järviä alkaa taas karu totuus paljastua ja maa on todella möykkyistä. Kartasta katsottuna näyttäisi kuin järvien välistä pääsisi kävelemään, joten ei muuta kuin yrittämään jos vaikka toisella puolella olisi paremmat leiriytymisvaihtoehdot. Lopulta saavuin pienen mättäältä mättäälle pomppimisen ja pajukossa rämpimisen jälkeen kapeimpaa kohtaa joka oli noin 2m leveää todella upottavaa liejua. Rinkkaa en olisi jaksanut heittää toiselle puolelle enkä hypätä rinkan kanssa, joten käännyin takaisin etsimään parempaa paikkaa.

Hetken kierreltyä löysin tasaisen paikan teltalle ja yhden kohdan rannasta josta sai otettua vettä, koska koko muu ranta oli niin soista, että ei ollut mitään toivoa saada vettä. Väsykin oli niin kova etten jaksanut enää lähteä kiertämään koko järveä toiselle puolelle paremman paikan toivossa.

Sain teltan pystyyn ja syötyä kunnolla ennen auringonlaskua. Päivä vaati veronsa ja painuin heti nukkumaan.

Torstai 30.8.2007

Kahvivettä hakiessa ihailen kuurassa olevaa maata ja auringon sarastusta, telttakin oli puoliksi jäässä.

Kahvia juodessa ihmettelen ajankulua, todella nopeasti mennyt koko aika, nyt on jo kuudes vaelluspäivä. Pihalta kuuluu kova meteli ja kävin katsomassa, niin järvessä eilen lilluneen joutsenet olivat lähtökiidossa, otin kameran äkkiä teltasta ja yritin kuvata kahta suoraan yli lentävää joutsenta, mutta sihtaus meni pahasti ohi.

Auringon sulattaessa telttaa ja kuivatessa sukkia, alan tekemään lounasta ja miettimään seuraavaa paikkaa. Uraa voisi käyttää hyväksi, niin kulku helpottuu ja matka nopeutuu.

Syötyäni pakkasin kamat ja lähdin kiertämään järveä toiselle puolelle, matkalla huomasin melko lähellä leiripaikkaa, että olisi ollut yllättäen vielä parempi leiripaikka paremman vedenottopaikan lähellä. Tosin nykyisessä paikassa ei ollut muuta vikaa kuin vedenhaku.

Aurinko alkaa mennä pilveen ja matka ei ole enää liian kuuma, maastokin on hyvää käveltävää, tasainen kova pohja eikä pahemmin kosteikkoja, ainakaan alkumatkasta. Juhanijoelle päästyäni huomasin teltan ja pari hahmoa liikkuvan ympäristössä, kauempaa katellessa luulin savun tulevan jostain paikallisten tuvasta, mutta ilmeisesti kalastajia tai vaeltelijoita. Jokea reunusti perinteisesti pajukko ja jonkin näköinen kosteikko. hetken rämmittyä ja äänen perusteella suunistaessa löysin kapean kohdan josta pääsin yli kuivin jaloin kiviä pitkin. Joki on aika pieni, mutta suhteellisen tasaisella ja pehmellä maalla niistä tulee liian syviä kahlaamiseen ja liian leveitä yli hyppäämiseen.

Ylityksen jälkeen suuntasin suoraan pienen tunturin huipulle enkä jaksanu käydä katsomassa telttailijoita, antaa niiden olla rauhassa siellä. Huipulta näkyi Vanha Lapinkylä hyvin, mutta en jaksanut lähteä sitä katsomaan, vaan otin suunnan kylästä ohi suoraan luoteeseen vievälle mönkiäuralle. Tuttu ura jota pitkin on hyvä kävellä.

Uralla matka taittuu nopeasti ja saavun Suomajoen lähelle, jossa olisi hyvää telttailupaikkaa katajien välissä vaikka kuinka, mutta mieli tekee kauemmas. Paikalle saapuu mönkiöillä pari paikallista, joiden kanssa juttelin hetken niitä näitä. Jatkoin matkaa Suomajoen yli, tällä kertaa onnistui ylitys ilman että kengät hörppäs vettä, kohti Sahpanoaivia uralta poiketen, joka jatkui kohti lounasta Pöyrisjärvelle päin.

Sahpanoaivin takana tuli vastaan pikku purossa hieno hiekkaranta, tähän oli pakko jäädä. Järvestä laskeva puro hävisi aina jonnekkin hiekan alle lorisemaan kunnes ilmestyi taas jostain ja teki hienon pitkän mutkan pehmeässä hiekassa.

Telttapaikka oli muuten hyvä, mutta sitä hiekkaa oli ihan kaikkialla ja maa hohkas kylmää, mutta iltatee lämmitti mukavasti. Autiotuvassa käyminen alkaa houkuttamaan kovasti, niin saisi kamat siivottua ja järjesteltyä kunnolla.

Yöstä oli tulossa kylmä ja kylmää hohkaava hiekka lisäsi viileyttä, joten muumioidun makuupusiin ja vetäydyin unille.

Perjantai 31.8.2007

Eka aamu kun teltta oli täysin kuiva ulkoa ja sisältä, aurinkokin lämmittää heti aamusta. Jotkut elukat piti meteliä koko yön teltan läheisyydessä ja välillä huusin "ShhhhhhhHH", jonka jälkeen oli hetken hiljaista, kunnes ne taas aloittivat möykkäämisen.

Katselen karttaa miettiä päivän reittiä etukäteen, Pöyrisjärven rantaa pitkin houkuttais kävellä, mutta Maaterjoen laskukohta näyttää ylipääsemättömältä, saattaa kuitenkin olla että kaukaa järven kautta pääsisi yli kahlaamalla.

Syötyäni lähden kävelemään kohti Maaterlommolta aurinkoisessa kelissä, jonka rannalle eilen ajattelin leiriytyväni, mutta laiskuus ja hyvän telttapaikan löytäminen hienon hiekkarannan tuntumasta vei voiton.

Järvelle päästyä istahdan suoraan järveen laskevan hiekkaharjun reunalle ja ihailen maisemia jonkin aikaa.

Järveltä lähden seuraamaan mönkiäuraa kohti Pöyrisjärveä aina hukaten sen välillä. Matka on yhtä pientä nousua ja laskua jatkuvasti hiekkaharjulta toiselle.

Pöyrisjärvelle päästyäni kiertelin rantaa hetken ja katselin tilannetta kauempaakin, mutta en saanut varmuutta siihen voiko Maaterjokea kiertää järven kautta. Näytti kuitenkin että se saattaisi olla mahdollista, mutta parhaimmillaan kiemurtelen matalikkoja pitkin kauas toteamaan, että ei pääsekkään enkä osaa takaisin.

Palasin nöyränä takaisin pari kilometria ja yliti Maaterjoen, jonka jälkeen suuntasin suoraan Norjan rajaa kohti kosteikkoja kierrellen ja välillä suolla rämpien. Poroaita tuli rajalla vastaan odotetusti ja hyväkulkuinen mönkiäura, jota pitkin kelpasi kävellä Termisvaaralle asti.

Pystytin teltan Termisvaaran koilispuolella olevan Koirajärven rannalle, tai oikeastaan kahden järven väliin. Lähellä oli myös nuotiopaikka, mutta ei mitään poltettavaa.

Tarkistan ensimmäisenä puhelimen kuuluvuuden, että olisi voinut ilmoittaa sijainnnin, mutta hyvin satunaisesti löytää kenttää ku oikein seison kivellä ja kurkottelen. Täytyy ottaa puhelin huomenna taskuun ja koittaa Termisvaaran toiselta puolelta uudelleen.

Illalla tuuli yltyi todella kovaksi ja toivoin, että ei tarvisi lähteä kääntämään telttaa tuulen suuntaan. Uni oli tiukassa teltan heiluessa kunnolla.