Vaellus Ruotsissa, Norjassa ja Käsivarressa 16.8.−30.8.2008

Perjantai 15.8.2008

Tälläkertaa lähdin junalla, koska viimeksi en saanut nukuttua bussissa juurikaan ja vaeltaminen väsyneenä oli aika raskasta. Lähtö tapahtui Jyväskylästä ja Tampereella vaihto, jossa pääsin makuuvaunuun pötköttämään. Koko vaunu, omaa paikkaa lukuunottamatta, oli varattu Tapiolan eläkeläisille, joten juttuseuraa riitti.

Lauantai 16.8.2008

Vaunussa narisi koko yön ja uni oli hieman katkonaista, mutta parempaa kuitenkin kuin vuosi sitten bussissa, onneksi. Juna oli Kolarissa juuri ajallaa, jossa vaihdoin Kilpisjärvelle menevään bussiin.

Kilpisjärvellä jäin retkeilykeskuksen kohdalla pois ja kävelin suoraan alas Kilpisjärven rantaan Malla-laivan aikataulua katsomaan. Päätin edellisenä päivänä jo oikaista hieman alussa ja mennä laivalla järven yli. Säästän siinä noin puolikkaan vaelluspäivän, tosin matka maksoi 15 euroa.

Laivan lähtöä odotellessa tuli kuvattua Kilpisjärveä ja Mallaa, kuvia tuli yhteen panoraamaankin asti. Keli näytti ihan hyvältä, vaikkakin hieman kylmä tuuli, mutta en jaksanut sen takia pukea enempää päälle, koska kohta alkaa vaellus ja joutuisi taas riisumaan ylimäräisiä vaatteita.

Venematkalla kuski varoitteli alueella liikkuvasta karhusta ja käski pitää meteliä liikkuessa, eiköhän tu onnistu, tosin olisi se kiva joskus nähdä karhu ihan luonnossa.

Perille päästyäni räpsin vielä pari kuvaa Kilpisjärvestä ja Malla laivasta, jonka jälkeen pakkasin kamat takin taskuista rinkkaan turvaa putoamiselta ja lähdin kävelemään polkua pitkin kohti kolmen valtakunnalle rajapyykille vievää valtatietä.

Mieli teki Pältsalle, joten en jaksanut kauaa kävellä tietä pitkin ja oikaisin suoraan kohti Pältsaa tiheän koivikon läpi kohti Baikkasvarrin ja Dantan välistä kulkevaa polkua. Olisi sille polulle voinu tosin mennä suoraan sieltä, johon venekyyti jätti, mutta näin saa vähän enemmän vaelluksen tuntua heti alkuu. Koivikko oli melko tieheää ja jatkuva pieni nousu piti hien pinnassa.

Pääsin melko nopeasti puurajan yläpuolelle ja löysin Pältsalle vievän polunkin.

Maisemat paranivat huomattavasti puurajan yläpuolella ja jäinkin hetkeksi kivelle istuskelemaan ja maisemia ihailemaan pienen putouksen viereen.

Jatkoin matkaa kohti Pältsaa polkua seuraillen. Olin vain kuullut Ruotsalaisten siltojentekoinnosta, mutta sain sen todeta itsekkin hyvin pian. Dantan kupeesta laskevan pikkuisen puron yli oli tehty silta, eipä tuo mitään haittaakkaan.

Hetken käveltyä, tuli Barras esiin vakuuttavana ilmestyksenä. Mieli tekisi käydä huiputtamassa se, mutta se riippuu sitten päivän kelistä. Matkalla tuli vastaan muutamia satunaisia poroja, mutta ei mitään isompaa tokkaa, ovat hieman hajallaan vielä tähän aikaan kuulemma.

Polun kävely alkaa jo kyllästyttämään ja ilta lähestymään, joten aloin etsimään sopivaa leiripaikkaa läheltä vettä. Pieniä olemattoman kokoisia lähes kuivia puroja kyllä valui siellä täällä, mutta ei sellaisesta viitsi vettä ottaa, kuivuu vielä loputkin kun kupin täyttää. Pienen alamäen jälkeen tulin pienehkön järven rannalle ja järvestä laskevan puron yli menei jälleen silta, jonka läheisyyteen pystytin tasaiselle nurmelle teltan.

Vaellusrutiinit olivat vielä täysin hukassa ja kaikki kamat oli vielä hukassa tai väärillä paikoilla. Syötyäni ensin kunnolla iltapalaa, aloin pakkailemaan rinkkaa uudelleen, jossa se loppu ilta menikin ja uni tuli lähes välittömästi makuupussiin päästyäni.

Sununtai 17.8.2008

Amuulla kuuluin jotain maanjäristystä muistuttavaa paukahtelua, mutta ehkäpä lähistön mökkityömaalla räjäytellään.

Lähdin matkaan pilvisessä säässä kohti Pälstan tupaa miettien päivän reittivalintoja. Matkalla tuli vastaan ruotsalainen, jolle sanoin "Terve" ja se vastasi "Hej", emme siis läytänyt yhteistä kieltä ja matka jatkui pysähtymättä koti Pältsan tupaa.

Pian Pältsa ilmestyikin näkyviin koko komeudessaa. Vasemman puolinen terävämpi huippu on matalampi vaikka kuvassa toiselta näyttääkin. Istuin kivelle hetkeksi maisemaa ihailemaan ja Pältsaa kuvaamaan.

Matka jatkui ja alamäki alkoi kohti tupaa, jossa näkyi jotain liikettä. Polku oli mukavan helppoa käveltävää. Tuvan kohdalle päästyäni, en jaksanut jäädä sen ympäristöön juurikaan pyörimään, vaan jatkoin matkaa kohti joen yli menevää siltaa.

Sillalla pysähdyin jälleen kuvaileman Pältsaa hetkeksi, keli olisi saanut olla hieman parempi kuvaamiseen, mutta parempi tämä on kuitenkin kuin kaatosade tai tiukka sumu.

Sillan jälkeen päätin jatkaa matkaa Bealcanvaggin vartta pitkin kohti Moskkugaisin ja Pältsan väliin jäävää laaksoa.

Välillä matka oli yhtä pientä ärsyttävää ja hankalakulkuista varvikkoa, mutta matka eteni kuitenkin tasaisen varmasti kohti laaksoa pienien koskien pauhua ihaillessa Pältsa taustalla vartioiden.

Aloin olemaan melko perällä laaksossa ja alkoi kuumeinen telttapaikan etsiminen, aina joen toisella puolella näytti olevan hyvä paikka, mutta kun kävin katsomassa, niin möykkyinen tai kivinen se oli. Hetken etsittyäni, löysin kohtuullisen paikan väsyneenä ja teltan pystytyksen hoidin vaihdilla, että pääsen tekemään kunnon tuhtia iltapalaa.

Parin tunnin lepo syömisen jälkeen piristi kunnolla ja oli jo voimia lähteä kiertelemään maastoa kameran kanssa ja kuvaamaan ilta-auringon valossa maisemia. Lopulta väsyin siihenkin ja painuin nukkumaan.

Maanantai 18.8.2008

Yö oli yhtä heräilyä, mutta sitkeästi jatkoin unia aina herättyäni ja sain nukuttua kohtuu määrän. Kroppa todennäköisesti hieman rasittunut ja tottumaton tälläiseen liikuntaan.

Kävin pihalla tarkastamassa kelin ja kohtuullisen hyvältä näytti, Pältsa oli osittain pilvessä, mutta sininen taivas näkyin osittain, näytti hienolta kun Pältsan terävempi huippu pistyi esiin pilvestä. Kömmin takaisin telttaan laiskottelemaan ja miettimään päivän suuntaa. Moskkugaisin huipulle voisi kiertää etelästä ja sitten sitä pitkin Pältsan huipulle maisemia ihaillen, siinä menisi päivä mukavasti.

Juuri kun olin tekemässä lähtöä, alkoi tulla pilviä enemmän, tosin alhaalla olleet nousivat samalla ylös huippujen yläpuolelle, joten pilvessä ei tarvitse ainakaan kävellä. Suunnitelmakin muuttui hieman mahdollisen sateen uhan vuoksi, joten lähdin kävelemään suoraan kohti Pältsan tasaisempaa huippua lännen puolelta.

Tarkoitus oli seurata joen vartta, mutta jostain syystä lähdin nousemaan hieman liian aikaisin Pätsan rinteelle, joten matka oli kaltevalla kävelyä suurimaksi osaksi ja nousikin oli jyrkempi, tosin lyhyempi.

Satulaan päästyäni jätin rinkan siihen ja nousin epämääräistä polkua pitkin Pältsan huipulle gps:llä paluureittiä samalla tallettaen.

Huipulta näkyi Pältsan terävempi huippu hienosti ja mieli olisi tehnyt kiivetä sinnekkin, mutta suoraan ei olisi päässyt jyrkkyyden vuoksi. Jäin hetkeksi huipulle istuskelemaan ja maisemia kuvailemaan, muutaman panoramankin sain otettua.

Paluumatkalla jäin tunturin toiselle sivulle hetkeksi istumaan ja ihailemaan eteeni hienosti avautuvaa Signaldalenia. Matkalla alas ajattelin varmistaa saman polun jota tulin ylös, mutta gps olikin tallettanut reittipisteen 1km välein, joten rinkan ja huipun välillä oli suora viiva. Varmuuden vuoksi se talletteli mahdollisen sumun tms. takia.

Pian saavutinkin jo rinkan ja lähdin lähes välittömästi kohti Njearrejärven länsipäätä, jossa menee myös mukavasti käveltävä ura. Meinasin käydä matkalla Moskkugaisin ja Pältsan välisessä satulassa kuvaamassa laaksoa joka näiden väliin jää, mutta keli näytti synkistyvän, joten kävelin hieman rivakammin kohti järveä.

Matkalla oli pieniä kosteikkoja, mutta kengät pysyivät kuivana onneksi. Hieman ennen järvelle pääsyä tipahti teltta maahan, jonka putoamisen onneksi kuulin, muuten olisi saanut etsiä sitä kosteikosta. En jaksanut alkaa enää kiinnittelemään telttaa rinkkaan, vaan kannoin sitä kädessä joelle asti ja siitä yli toiselle puolelle. Joen ylitys oli leveästä kohdasta helppoa, mutta hieman joutui kiertelemään.

Sain teltan pystyyn ja käsin peseytymässä, niin samalla huomasin pilvien puskevan Isdalenista päin hienon näköisesti, maisema muuttui harmaaksi nopeasti. Jos olisin lähteny kiertämään Moskkugaisin kautta Pältsalle, niin olisin noiden pilvien keskellä.

Päivä oli lyhyt, mutta kohtuullisen raskas nousun takia, joten painuin lähes välittömästi syötyäni nukkumaan.

Tiistai 19.8.2008

Herään siihen kun teltta heiluu tuulessa vimmatusti, joku viitseliäs kävisi kääntämässä sen tuulensuuntaisesti, mutta minä keitän kahvit. Varoivainen kurkistus teltasta pihalle kuuma kuksallinen kahvia toisessa kädessä ja sieltä paljastui harmaa sateinen keli. Maisemia ei juurikaan nähnyt ja kurkkasin toiseen suuntaa uralle, mutta yhtä harmaata sielläkin. Hylkäsin suunnitelman Barraksen huiputtamisesta ja ajattelin lähteä katsomaan vuonoa.

Liikkeelle lähtö ei olisi houkuttanut yhtään, mutta ei jaksanut paikallekkaan jäädä. Puin sadevaatteet päälle ja lähdin kohti uraa, jossa näin telttaa purkaessa pari vaeltajaa menossa kohti Gappohyttaa, jonne itsekkin aioin suunnata.

Gappohyttalle päästyäni kiersin aluetta hieman läpi, muuten oli täysin hijaista, mutta tuvan päädyssä pressun alla oli joku vaeltaja syömässä. Ei sanonut mitään kun kävelin ohi, joten annoin miehen syödä rauhassa ja jatkoin matkaa sateessa uraa pitkin kohti Goldahyttaa.

Noin pari kilometriä käveltyäni tuli vastaa neljän hengen porukka ja sanoin suomalaisittain Terve! ja vastauksena oli iloinen Terve!!. Vähän enne tervehtimistä oli tunnelma hieman vaivautuneen oloinen, ehkäpä sen takia, että pidimme toisiamme Ruottalaisina. Kuulumisia vaihdettiin pikaisesti ja matka jatkui sateen jo hieman helpottaessa.

Muutaman kilometrin jatkettuani, tuli vastaan pari naista, joista toinen puhuin Norjaa, Ruottia ja pari sanaa suomea, joten siirryttiin hyvin pian englantiin, hieman vaihdeltiin kuulumisia ja jatkoin matkaa.

Goldajärvelle päästyäni aloin etsimään telttapaikkaa joen läheisyydestä, mutta ei löytynyt läheltä vettä juurikaan sopivaa paikkaa, joko vesi oli ihan liian kaukana tai maa oli kosteaa. Jatkoin matkaa kohti Goldahyttää, jonka läheisyydessä oli hyvä paikka teltalle pienen puron varressa.

Päivä oli hieman tylsä sateesta johtuen ja ihmisiä tuli vastaan ruuhkaksi asti. Ensimmäistä kertaa vaelluksella mukana ollut kalvotakki toimi kuten kalvolliset takit hikiliikunnassa yleensäkkin, eli hiki pysyy sisällä ja vesi ulkona.

Keskiviikko 20.8.2008

Koko yön sateli vettä aina välillä ja hieman tuuli heilutteli telttaa, mutta aamulla oli jo lähes tyyntä, vaikkakin pilvistä. Aiemmat päivät olivat hieman raskaita alussa painavan rinkan ja tottumattomuuden takia, joten tänään päätin vaeltavani lyhyemmän ja helpomman pätkän.

Lähtöhetkellä pilvet peittivät tuntuireiden huippuja, mutta muuten oli kohtuullisen mukava keli, ei liian kuuma eikä satanut. Jatkoin matkaa uraa pitkin ohi Goldahyttan, ylös Golddabaktin länsipuolelle, johon jäin nousun jälkeen hengähtämään ja maisemia katselemaan hetkeksi.

Jatkoin matkaa kohti turkoosia Govdajärveä, jonka veden väri johtuu jäätiköistä ja se myös näkyy hienosti Google Earthissa. Pilvet oli matalalla koko päivän ja tunturien huiput hyvin piilossa, joten ei tullut juurikaan kuvattua maisemia.

Muutamat pienet purot matkalla olivat mielenkiintoista katseltavaa lukuisten pieneten putouksien ja kallioiden välissä äänekkäästi kiemurtelevien koskien johdosta, välillä jätin rinkan pois selästä ja kiertelin ihmettelemässä näitä pieniä taideteoksia.

Välillä maasto oli todella ikävää käveltävää jyrkästä kivikosta johtuen, kiipesin pahimmissa paikoissa muutamia kymmeniä metrejä ylemmäs kunnes oli paremmin käveltävää kivikkoa tai varvikkoa.

Matkaa alkoi olemaan takana noin 10km ja aloin etsimään sopivaa telttapaikkaa läheltä Breiddalselvan varrelta, joka näytti kauempaa hyvältä, mutta läheltä ei löytynyt niin hyviä paikkoja, joten nousin hieman ylemmäs Goahteorotjoen vartta pitkin ja sen varrelta löytyikin kohtuullisen hyvä paikka pienen putouksen varrelta. Putous olisi juuri sopiva suihkussa käymiseen, mutta saippuat menisi ikävästi jokeen, joten se siitä.

Juuri kun sain telta pystyyn alkoi satamaan hieman ja pilvet laskeutu entisestään. Pari aurinkoista päivää tekisi tosi hyvää tähän väliin, niin saisin kastuneita kamoja kuivateltua hieman. Nukahdan pienen sateen hiljaista ropinaan kuunnellessa.

Torstai 21.8.2008

Heti herättyäni kurkkaan pihalle ja pettymyksekseni pilvet ovat edelleenkin alhaalla, joten jatkan unia vielä hetken toivoen aurinkoa.

Herään siihen kun teltassa on kuumempi kuin yleensä ja huomaan auringon aina välillä paistavan siihen. Käyn pihalla katsomassa tilannetta, pilvet ovat vielä hieman alhaalla, mutta aurinko pääsee jo paistelemaan välistä mukavasti. Päivästä nättäisi tulevan hienompi kuin pari edellistä harmaata.

Amuutoimien ja aamupuuron jälkeen pihalla näytti jo huomattavasti paremmalta auringon paistaen välillä kunnolla. Kävin kuvailemassa hieman ympäristöä ja Goahterjoen putouksia kuvailin muutamista eri kuvakulmista. Kuvissa putoukset näyttävät pienehköiltä, mutta tässä vesi putoaa noin kolme metriä. Korkean veden aikaan tämä voisi olla paljon hienompaa katseltavaa.

Aloin ruuan jälkeen valmistelemaan lähtöä ja hiki tuli pelkästään tavaroita pakatessa vaikka päällä oli vain t-paita. Kuvailin maisemasta muutamia panoraamoja, jonka jälkeen jatkoin kohti Turkoosia järveä.

Matkalla tuli neljän hengen porukka vastaan, mutta kiersin ne hiekkaharjun toiselta puolelta, koska ei ne suomea olisi osannut kuitenkaan tulosuunnasta pääteltynä. Noin tunnin tai kaksi vaellettuani meni taivas taas pilveen harmittavasti, maisemat kuitenkin näkyi vielä.

Pian eteeni avautuin turkoosi Govdajärvi, jota kuvailin hetken aikaa ja pari panoraamaa sain järvestä myös. Hieman ylempää tunturista olisi voinut saada paremmin turkoosin värisiä kuvia järvestä. Pilvimassa puskivat vuonolta päin, joten luovuin ajatuksesta, jossa olisin vaeltanut vuonon reunalle asti ja päätin lähteä kohti tuttua Käsivartta.

Järven itäpuolella meni kohtuu hyvä mönkiäura joka muuttui isolle tielle meneväksi tieksi. Risteyskohdassa oli myös varoutusmerkki järven pohjassa olevan reiän aiheuttamasta pyörteestä. Järven vesi menee syvällä maan alla lähellä tietä olevalle voimallalle, jonka vuoksi järvestä laskeva Breiddalselva oli lähes kuiva.

Jatkoin matkaa tietä pitkin kohti isoa maantietä ja matkalla tuli autolla vastaan paikallisia. Tien varressa olevat vähänkin isommat joet ja purot olivat valjastettu voiman tuottoon johtamalla ne suoraan maan alle. Eli hieman heikosti oli vettä mahdollista leiriytymistä ajatellen. Kävelin tietä pitkin lähelle Rihppogaisia ja pystytin teltan hieman tiestä sivuun Skurcojoen varrelle.

Illalla pyykkiä pestessä huomasin, että pilvet olivat laskeutunut hienosti joka suunnassa. Alhaalla tie oli kokonaan pilven peitossa ja minä sen yläpuolella ja korkeammalla Govdajärveen oli tipahtanut myös pilvi, joka välillä näytti pyrkivän sieltä kohti minua ja Riehppegaisin takaa oli tulossa myös pilvi.

Painuin unille ihmeletten teltan katossa ollutta viisijalkaista hämähäkkiä.

Perjantai 22.8.2008

Yöllä satoi kaatamalla vettä ja kovan ropinan takia oli vaikeuksia saada nukuttua kunnolla, aamulle keli oli kuitenkin siedettävä, joskin hieman pilvinen.

Lähdin varhain matkaan kohti Rihppogaisin ja Ruksesgaisin väliin seuraten välillä voimakkaasti kallioiden välissä kuohuvaa koskea. Keli oli niin harmaa, että jo lähdossä piilotin kameran rinkkaan sisälle ja se harmitti, koska joessa oli paljon hienoa kuvattavaa, laiskotti kuitenkin niin paljon, että en jaksanut alkaa kaivelemaan sitä sieltä.

Alue vaikutti todella rauhalliselta, veikkaisin, että täällä ei käy kukaan koskaan. Tuntueriden välissä kävellessä nautin täydellisestä rauhasta ja karuudesta, varsinkin kun lähestyn pilviä jatkuvastu noustessa. Ruskkesgaisin länsipuolelta kiertäen reitti olisi ollut helpompi, mutta ei näin karua ja eristätyneen oloista paikkaa voi jättää kokematta.

Nousu alkaa koveta ja vesi purossa vähetä matkan edetessä, kunnes pääsen satulaan ja siellä sijaitsevan hiekkapohjaisen pienen järven rantaa. Hetken vielä jatkettuani avautuu eteeni mahtava maisema, vähän vielä kävellessä ja muutamia kymmeniä metrejä alempana pidän pienen ansaitun lepotauon. Saanan huippu pilkistää hieman, joten kaivan kännykän rinkan uumenista ja saan yhteyden ulkomaailmaan puhelimella kertoakseni sijaintini ja tulevien päivien mahdollisen suunnan. Samlla tuli kaivettua kamerakin kuvaamista varten, vaikka keli ei siihen olekkaan paras mahdollinen, mutta täytyyhän retki dokumentoida.

Sallorassajärvet avautuivat hienosti eteeni ja vastaavissa maisemissa tuli käytyä jo muutamia vuosia sitten. Edessäni oli jyrkkää porrasmaista rinnettä, joissa askelmat oli kolmesta metristä kymmenee, joten kiertelyksi meni. Kiertelyyn vierähti turhan paljon aikaa ja oli jo kiire nähdä bajit Sallojoessa oleva putous. Kiertämällä hieman enemmän Rihppogaisin kautta, olisi matka ollut huomattavasti mukavempi ilman isoja portaita.

Vihdoinkin saavuin putoukselle joka oli isompi kuin muistinkaan, vettä oli vähän, mutta silti siinä on ihaistavaa pitkäksi aikaa. Pystytin teltan noin 20m päähän putouksesta kohtuullisen tasaiselle maalle. Ympäristöstä päätellen samalla paikalla on joskus muitakin käynyt telttailemassa, jotain pieniä roskia siellä täällä ja kivien alta löytyi roskia myös.

Illalla kiertelen vielä hetken ympäristössä, jonka jälkeen painuin nukkumaan putouksen pauhatessa.